Hetki reissun jälkeen…

Ohhoh.. johan on aikaa vierähtänyt matkasta.. haikeana sitä tulee katseltua kuvia reissulta ja tekisi mieli pakata laukku uudelleen.. Kaikki meistä taisi eniten jäädä kaipaamaan San Franciscoa ja luontoon olisi ollut mielenkiintoista paneutua enemmän… Jälkikäteen ajateltuna meillä meni kuitenkin niin hyvin reissu, että ei voi valittaa. Pieniä lentsikkalakkoja lukuunottamatta. Autosta olisi voinut puhjeta rengas keksellä ei mitään tai meidät olisi joku voinut ryöstää tms tai oltaisiin ajettu paha kolari siinä liikenneruuhkassa. Worst case-skenaarioilta vältyttiin ja nyt voidaan muistella hyvää reissua

Jenkkilään kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan. Onhan se melko legendaarinen maa, jos unohdetaan materialismi yms muut negatiiviset mielikuvat, joita USA:han liitetään. On mahtavaa luontoa, maisemia ja tietysti se oma jenkkiläinen kulttuuri sisältäen kaikki promeluurit ja tingeltangelit.  Jos lähdet pidemmäksi aikaa tai ajattelit käydä useammassa kaupungissa, vuokraa ehdottomasti auto. Useamman henkilön kanssa jaettuna kustannukset ovat melko minimaaliset ja tietysti autoillessa näet enemmän ja sinulla on valta pysähdellä milloin itse tahdot. Meillä ei auton kanssa ollut mitään ongelmia ja vuokraus kävi helposti. Kukaan ei huijannut auton kanssa eikä väittänyt meidän tuhonneen autoa ajon aikana (netissä paljon varoituksia, että tulee kuvata auto ennen ajoa). Toki tietysti kannattaa varautua moisiin. Mikäli et kaipaa road tripillä kauheita helteillä, kannattaa matkustaa lomakauden ulkopuolella. Näin saat varmasti huoneet ja ne ovat edullisemmatkin. Lisäksi sinun ei tarvitse jonottaa mihinkään. Esimerkiksi Universal Studiosilla en tahtoisi käydä pahimpaan ruuhka-aikaan. Nyt saimme kävellä laitteesiin tai nähtävyyksiin melkeimpä kokonaan ilman jonotusta.

Varmasti meiltä jäi paljon myös näkemättä, mutta kaikkea ei voi nähdäkään kerralla. Saimme kuitenkin mahtavia kokemuksia ja varmasti tulemme lähtemään reissuun uudelleen..ehkä toiselle rannikolle tai sitten vaikka läpiajolle

-Niina, Ana, Jarkko ja Maria

Paluu Los Angelesiin

Nyt on lähes 2000 mailia (=noin 3200 km) auton mittarissa ja reissu lähes tehty. Ei riitä sanat kuvaamaan, kuinka upea reissu meillä on ollut, pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Palattiin tänään Los Angelesiin, huomenna alkaa paluumatka kohti kotia. Tosin vielä ei tiedetä päästäänkö jatkolennolla Pariisista Helsinkiin, kun tuo typerä Finnair lakkoilee. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, ettei ole tiedossa, milloin ollaan Suomessa, koska lentomme on peruttu. Olisihan Pariisikin hieno kaupunki nähdä, mutta tämän kahden viikon reissaamisen jälkeen haluaa vain päästä omaan kotiin.. Eipä tässä auta kuin toivoa, että lakko loppuu tai saadaan korvaava lento Suomeen vielä sunnuntaipäivän aikana. Muuten saattaa alkaa hieman hermoja kiristää! -Niina-

Pakko muuten lisätä tietoa tuosta vuokra-auton palautuksesta… nimittäin siihen ei tarvitse varata liikoja aikaa. Auto ajettiin suoraan palautuspisteeseen, jossa tyyppi luki jollain koneella moottorin mahdolliset viat ja tarkisti viivakoodilla, että kyseessä on juurikin heiltä vuokrattu auto. Aikaa meillä meni ehkä 10 min. -Maria-

Päivä 4/Las Vegas: Downtown ja Stratosphere

Kun kerran Vegasissa ollaan niin pitäähän täällä nähdä muutakin, kuin Strippi. Itse Stripin tutkimiseen menee noin pari päivää. Joku tosin voi kävellä sen jo päivässä. Riippuu mitä haluaa nähdä. Koko valoshow-hässäkkä on kyllä melko komea ja ällisteltävää meille ”maalaisille” riittää. On kauppaa joka lähtöön. Toisella puolelta katua löytyy Pradaa, Guccia ja Vuittonia. Toiselta puolelta taas vähän huokeampaa tavaraa ja krääsääkin plus kivoja pubeja. Hintataso ruualla on noin 10-20 dollaria ja juomat (oluet ja drinkit) noin 6-12 dollaria. Mutta niin, kävimme myös pyörimässä Downtownissa ja samalla söimme Irkku-tyylisessä Hennesys Cafessa aamupalan. Downtowniin kannattaa mennä illalla, jolloin näkee paremmin kadun jossa on valotettu katos. Nyt päivälläkin se näytti hienolta. Auton sai parkkeerata ilmaiseksi Main Street Stationia vastapäätä olevalle parikkipaikalle. Maksoimme parkkivahdille kolme dollaria, jonka sai käydä lunastamassa Main Street Stationin pokeriluolasta.

Downtown kierroksen jälkeen suuntasimme Stratospheren torniin. Melko huiman korkealle hissi meidät toi, aina 983 jalan (300 metriä) korkeudelle saakka. Hissin noususta sai maksaa 15 dollaria, mutta taas kannatti. Näkymät Las Vegasin ylle olivat mielettömät! Kyllä jaloissa tutisi. Katolla oli myös melkoisia huvipuistohärveleitä. Pojat eivät uskaltaneet muuta kuin istumaan mustilla nahkasohvilla, kun naiset näyttivät mistä kana pissii Niinan kanssa menimme Insanity-nimiseen laitteeseen, joka pyöritti meitä Las Vegasin yllä. Ihanaa, lisää tätä

 

Stratosphere tower

Las Vegas todellakin sopii kunnon bilettäjälle (Jarkko kuulemma tulee viettämään polttarinsa täällä), mutta meistä ei tainnut tällä reissulla irrota järjetöntä bailufiilistä. Mehut meni aina päivän nähtävyyksiin ja kävelemiseen, joten illalla ruuan jälkeen ei tanssijalka tahtonut nousta. Ennemmin pidimme luontoreissuista. Amerikassa on kuitenkin mahtavan kauniita maisemia kaupunkien ulkopuolella. Summa summarum: Kannattaa tulla tännekin, mutta älä odota turhan suuria Stripiltä. Toisaalta taas Canyonit taatusti ylittävät odotuksesi, olivat ne kuinka suuret tahansa.

Terkut koko poppoolta!

Päivä 3/ Las Vegas: Hoover Dam ja Crand Canyon

Aamulla kello herätti 6:00. Aamurähmät pyyhittiin simmuista ja suunnattiin kohti suurta patoa ja mahtavia Grand Canyoneita. Tyylillemme uskollisena posotimme noin 10 maila Hooverin padon ohitse. Taas olimme ajaneet ohi liittymästä, josta olisi pitänyt kääntyä padolle J. Eikun Dodgen keula takaisin kohti Vegasia ja raivoisalla kiihdytyksellä suunta uudelleen padolle. Kyllä näkymät padolla olivat kaiken vaivan arvoiset. Patsastelimme uudella sillalla (valmistunut 2010), jonka korkeuksista oli mahtavat näkymät suoraan padolle. Tottakai kävimme myös itse padolla ja matkamuistokaupassa.  Hooverin yllä olisi voinut lennellä helikopterilla hintaan 29$ plus verot.

Hoover Dam

Matka Canyoneille taittui perinteisessä Jenkki –länkkäri maisemissa. Horisontissa näkyi paljon korkeita vuoria,  maasto oli aavikkomaisen karua ja tiet pitkiä ja suoria. Todella kaunista. Matka Vegasista Canyoneille taittui vajaa kolmessa tunnissa (?).  Matkalla ohitimme Dolan Spring- nimisen pikku kylän Arizonan osavaltiossa. Suurin osa kylän asumuksesta oli melko karua ja kaukana Vegasin blingbling- meiningistä.  Lopulta saavuimme paikkaan, mistä piti valita joko helikopteri-lento tai bussikyyti Canyoneile. Tästä ei ollut mahdollisuutta jatkaa eteenpäin omalla autolla. Busseja lähti joka 15. minuutti ja ne veivät meidät kahdelle eri Canyonin reunamalle. Näimme Skywalkin, jossa olisi ollut mahdollisuus tepastella Canyonin yllä pelkällä lasilattialta… Jo itsessään maisemat reunoilta olivat niin makeat, ettei nähty tarpeelliseksi maksaa tästä.  Täällä sitä tunsi itsensä niin onnettoman pieneksi! Sanat tai kuvat eivät riitä kertomaan tai kuvailemaan näkymiä. –Maria-

Grand Canyon

Mikäli jotain tarvitsee Las Vegasissa moittia, liittyy se Stripin ”aikuisviihde-mainostenjakajiin”. Tyyli, jolla nämä jakajat toimivat oli ensimmäisenä päivänä huvittavaa, mutta seuraavina jo raivostuttavaa: Jakajat ovat useimmiten muutaman hengen ryhmissä, jotta yksikään kävelijä ei pääse ohitse ilman ”ahdistelua”. Kun osut kohdalle, lätkäisee jakaja mainoslappusia yhteen, jotta ohikulkija kiinnittäisi heihin huomiota. Tämän jälkeen lappu tungetaan nenän eteen ja toivotaan, että ohikulkija huolisi lapun mukaansa. Ainakin meikäläisessä nämä ovat aiheuttaneet lievää v-käyrän nousua, kun 50 metrin matkalle mahtuu parhaillaan toistakymmentä aikuisviihde–lentolehtisten jakajaa.  –Jarkko-

 

"Läpsyttelijät" rivissä

Päivä kaksi / Las Vegas

Pikapäivitys. Vegasissa kaikki hyvin. Aurinkoiset kelit hellivät meitä edelleen. Kaikki tuntuu taas niin mahtavalta, et voiko tää olla edes totta.. Nyt hypätään jälleen autoon ja huristellaan ihastelemaan Grand Canyoneita! Tämän jälkeen päästään nettiin vasta Los Angelesissa, joten seuraava päivitys luultavammin sieltä perjantaina.

Öistä tunnelmaa Stripiltä

 

Raportoi: Niina

Päivä yksi / Las Vegas

Tänään oli tarkoitus nukkua pitkään, ja muut siinä taisivat onnistuakin, mutta Niina heräsi tapansa mukaan reilusti ennen muita. Tosin siitä oli tänä aamuna se etu, että sai katsella upeaa auringonnousua hotellihuoneen ikkunasta. Ja olipa taas aikaa laittaa kuvia kamerasta koneelle. Lähdettiin tavanomaista myöhempään myös aamupalalle ja söimme jälleen hyvin jaksaaksemme taas mahdollisimman pitkälle iltapäivään. Vihdoin pääsimme The Stripille! Se on siis Las Vegasin ”pääkatu”, jonka varrella suurimmat hotellin sijaitsevat. Katseltavaa ja ihmeteltävää jälleen riitti! San Franciscossa ei kaduilla ollut mitään tyrkyttäjiä, mutta täällä taas niitä löytyy joka kulmasta. Toisin kuin Los Angelesissa, he eivät yritä kaupata mitään, he vain tarjoavat lippuja ja alennuksia yökerhoihin, strippiklubeihin ja baareihin.

Meillä ei ollut Stripillä kävellessämme oikeastaan päämäärää, ainut paikka, jonka toivoimme löytävämme ilman karttaa, oli House of Blues. Niina ja Antti ostivat sieltä liput huomiselle Dimmu Borgirin keikalle. Vaikutti viihtyisältä paikalta. Vegasissa pääsee kulkemaan keskustan alueella ilmaiseksi Tram –junilla. Niitä menee viiden minuutin välein tiettyjen rakennusten välillä.

Iltapäivällä kävimme välipalalla Harley Davidson Cafeessa. Oli aika hurjaa istua pöydässä ja katsella, kun metri pään yläpuolella kulki kolisevista kiskoista roikkuvia Harrikoita. Ajateltiin syövämme jotain kohtalaisen pientä, joten tilasimme alkuruokalistalta. Ainoastaan Antti jaksoi syödä koko annoksen, vaikka meillä kaikilla oli nälkä mennessämme sinne. Pitäisihän meidän kai jo tajuta, ettei tässä maassa mikään ole pientä! Näistäkin annoksista olisi hyvin riittänyt kahdelle.

Harley Davidson Las Vegas

Chicken Fingers

Illalla mentiin jälleen syömään (ollaakohan me tehty tällä reissulla muuta kuin syöty?!), tällä kertaa poikien mieliksi Hootersiin. Tytöt olivat kuvitelleet sen hurjemmaksi paikaksi, ja siksi vähän vastustelivat sinne menoa. Ei siellä kuitenkaan mitään ihmeellistä ollut, hotellimme kasinoemännilläkin on paljastavammat vaatteet kuin Hootersin työntekijöillä! Mutta ruoka oli oikein hyvää ja mikä parasta, edullista myös. Tässä vaiheessa lomaa alkaa tosissaan tuntua, että pitäisi vähän miettiä, mihin laittaa rahaa ja kuinka paljon. Aika huolettomasti ollaankin tähän asti lomailtu. Tosin ei tännekään olisi ollut mitään ideaa lähteä penniä venyttämään.

Myöhemmin illalla oltaisiin menty vielä Stripillä sijaitsevan Eiffeltornin huipulle ottamaan kuvia kaupungista, mutta se olisi maksanut 15 dollaria per henkilö. Käytiin ihastelemassa Bellagion valoshow’ta, joka oli todella tunnelmallinen pimeässä.

 

Bellagion suihkulähteet oli upeat!

Raportoi: koko poppoo

Matkalla San Franciscosta Las Vegasiin

Päästiin Las Vegasiin illalla, noin 11 tunnin matkustamisen jälkeen. Oli hienoa saapua kaupunkiin, kun valot loistivat mailien päähän. Matka sujui muuten ongelmitta, emme jopa ajaneet kertaakaan harhaan (!), mutta yhdessä kohtaa vuoren rinteillä ajettaessa tielle eteemme ilmestyi kuin tyhjästä muutaman metrin matkalle loskaa ja se riitti menettämään hetkeksi auton hallinnan. Peräänajo ei ollut ihan lähellä, mutta ei siitä paljoakaan puuttunut. Vauhtia oli siinä kohdassa normaalit 70 mailia/h (=noin 105km/h), joten ei varmasti olisi hyvin käynyt. Hui! Onneksi Antti reagoi nopeasti ja vältti onnettomuuden.

Alun perin tarkoituksena oli jatkaa matkaa San Franciscosta Sacramenton kautta vuorien yli Yosemiten kansallispuistoon ja Death Valleyyn. Uutisissa alettiin kuitenkin puhua jo reissumme alkupäivinä lumimyrskyistä vuorilla. Katsottuamme säätä matkan varrelle (esim. Mammoth Lakes, jossa oli tarkoituksena yöpyä: joka päivälle lumisadetta ja parhaimmillaan 15 astetta pakkasta yöksi!) päätimme olla ottamatta riskiä, että pääsisimme kokeilemaan täkäläisiä sairaaloita. Death Valley jää nyt sitten näkemättä, mutta kaikkea ei voi saada, kuten on tullut monta kertaa matkan aikana todettua.

Toivottavasti kuitenkin pääsemme ajelemaan jonain päivänä Grand Canyoneille. Ne on nähtävä! Jos lumi estää matkankulun autollamme, lähdemme helikopterilennolle kanjoneille J Maksoi mitä maksoi!

Hotellimme on Planet Hollywood ja vaikka se olikin neljän tähden hotelliksi luokiteltu, se tuntui todelliselta luksukselta motellien jälkeen! Hotellin yhteydessä on suuri kauppakeskus kauppoineen ja ravintoloineen sekä kasino. Mietittiin, että saataisiin varmasti loppuloma kulutettua pelkästään kauppakeskuksessa kierrellen! Yksi miinuspuoli hotellissamme on: täällä ei ole ilmaista nettiä käytettävissä. Mutta Las Vegasista ei sellaista hotellia löydykään, ainakaan niistä joita hotels.comin kautta löysimme. Joten saattaapi olla, että blogin päivitys jää täällä vähemmälle. Tai sitten kyllästymme netittömyyteen iltaan mennessä ja maksamme 14 dollaria vuorokaudelta Huoneistamme on upeat näköalat pitkälle kaupungin yli. Huoneemme ovat 28.kerroksessa, joten maisemat ovat sen mukaiset.

Nähtiin lumisia maisemia matkalla

Kävimme syömässä kiinalaista hotellin alakerroksessa, jossa myös kasino sijaitsee. Otimme muutamia drinkkejä kasinon baareissa ja jaksoimme seurata kasinon elämää yhteen asti yöllä, joka siis oli meille ennätys.. Ruoka oli normaalihinnoissa, mutta juomat ovat kasinolla melko kalliita. Se on ostettava alkoholi enimmäkseen kaupoista ja käytävä korkeintaan parilla baareissa. Muuten budjetti menee ihan uusiksi, tosin se on varmasti mennyt jo nyt, ei viitsitä laskea..

Terkuin: Niina, Antti, Maria ja Jarkko